Avoimen organisaation toimivuuten vaikuttavat esim; onnistunnut viestintä, organisaation rakenne ja sen toimiala. Organisaation rakenteeseen taasen vaikuttavat ehkä näitäkin enemmän organisaation fyysinen ikä ja henkilöstön ikäjakauma, koska suomalaisen johtamiskulttuurin historiallisena takaumanahan kummittelee edelleen asevelvollisuus. Sieltä ammennettuihin hierarkisen johtamisjärjestelmän perusperiaatteisiin kun eivät avoimuus ja kaksisuuntainen veistintä juuri ole kuuluneet. Puhuttaessa avoimuudesta, voidaankin melkein siis puhua sukupolvenvaihdoksesta ja Kekkosmaisen johtamisajattelun siirtymisestä historiaan.
 

Lukiessani eri blogeja aiheesta "sosiaalinen media", löysin kuin löysinkin niistä sen punaisen langan. Tässä tapauksessa väittäisin, että se on viestintä. Varsinkin kun puhutaan avoimuudesta, ja etenkin kun puhutaan avoimuudesta erilaisissa organisaatioissa ja työyhteisöissä. Jotta avoimuus niissä toteutuisi, täytyy viestinnän tapahtua sellaisissa muodoissa ja kanavilla joita ei voi ymmärtää väärin. Esimerkki: yrityksen henkilöstöjohtaja kirjoittaa henkilökohtaista blogia jossa hän viittaa kokemuksiinsa omasta työstään. Pitäisikö tässä tapauksessa henkilöstön lukea sitä, ja voiko hän niin olettaa? Ja miten lukijan sitä pitäisi tulkita? Väitän että sosiaalisessa mediassa kikkailusta on jossain määrin tullut aikakauden vaatima "tuote". Ja niiden luoma avoimuus on uhrattu markkinionnin alttarille.

Mika Kamensky toteaa kirjassaan (Strateginen johtaminen, menestyksen timantti) seuraavasti: "Ihmisten henkilökohtaiset kokemukset määrittelevät sen, millä tavalla strategia ymmärretään. Siksi strategia on viestittävä eri tavalla eri kohderyhmille, vaikkei itse strategian sisältö saakaan muuttua." Eli voisiko tämän vapaasti tulkita, että avoimuus ja sen saavuttaminen vaatii esimieheltä ihmistuntemusta, ehkä jopa jonkinlaista tunneälyä..

Avoimuus ja rehellisyys kulkevat käsi kädessä. Kaikki viestinnän keinot ovat vain työkaluja, ne eivätkä itseisarvona tarkoita tai luo avoimuutta. Avoimuuden kansanomainen määritelmä kaikessa yksinkertaisuudessaan voisi hyvinkin olla seuraava: kerrotaan asioista rehellisesti niiden oikeilla nimillä.